Säteilyturvallisuus
Säteilylainsäädännössä määritellään rooleja toiminnanharjoittajien avuksi, joiden tehtävät ja vastuut kuvataan säteilytoiminnan johtamisjärjestelmässä.
- Säteilyturvallisuusvastaavan (STV) tehtävänä on huolehtia toiminnanharjoittajan apuna säteilysuojelun toteuttamisesta
- Säteilyturvallisuusasiantuntijaa (STA) tulee käyttää työperäisen ja väestön säteilysuojelun suunnittelussa ja toteuttamisessa
- Lääketieteellisen fysiikan asiantuntijaa (LFA) tulee käyttää lääketieellisen altistuksen kohteenaolevan henkilön säteilysuojelun suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa.
Säteilyturvallisuus pitää sisällään hyvän turvallisuuskulttuurin, turvallisuusjohtamisen, ohjeistukset, käytön oikeutuksen ja periaatteet, jotka perustuvat lainsäädäntöön, tieteelliseen näyttöön ja standardeihin.
Säteilytoiminta Suomessa
Suomessa säteilytoiminnan turvallisuusluvista n. 2000 kpl kohdistuu terveydenhuoltoon ja n. 1000 kpl teollisuuden, tutkimuksen ja opetuksen puolella. Oheisissa kuvissa näkyy miten noiden turvallisuuslupien säteilytoiminnot jakautuvat eri aloille ja modaliteeteille, sekä työperäiselle altistukselle.
Suomalaisen vuotuinen säteilyannos on n. 5,9 mSv. Noin 68% koko vuosiannoksesta aiheutuu sisäilman radonista. Ajantasaisen säteilytilanteen voi tarkistaa STUKin palvelusta.
Säteilylainsäädäntö sisältää
- Säteilylain (859/2018)
- Valtioneuvoston asetuksen ionisoivasta säteilystä (1034/2018)
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä (1044/2018)
- Sädeturvakeskuksen määräykset (S-sarja)
Lainsäädäntö huomioi EU Neuvoston direktiivin 2013/59/EURATOM. Säteilylainsäädäntöä on kätevä käydä läpi Säteilyturvakeskuksen Sammio-verkkopalvelussa.